Tiivistettyä blogia

Kuten on varmaan sanomattakin selvää, taas kerran on jäänyt tämä blogikirjoitus vähemmälle. Viime kirjoitus-kerran jälkeen on tapahtunut yhtä sun toista ja kaiken kirjoitus veisi vähintäänkin saman sivumäärän, kuin Raamattu. Ascotin Hevosihmemaa, kuten tämä paikka nyt on ristitty, ei nuku koskaan.

 

Pikaisesti tiivistettynä:

• BB-taloon saapui uusi asukas: Riina. Riina tuli hetkeksi töihin samalle tallille, jossa minä työskentelen, kunnes viikon jälkeen vaihtoi naapuriin töihin. 
•  Pari viikkoa sitten taloon asettui myös Mari, jonka reissu valitettavasti loppui tältä osin lyhyeen. Murtuneen peukalon takia Mari suuntaa keskiviikkona takaisin Suomeen, mutta on luultavasti tammikuussa palailemassa hoodeille, kunhan käsi on taas kunnossa.
•  Lämpötilat ovat nousseet. Aamuisin alkaa olla jo lämmintä ja päivällä ollaan parhaimmillaan käyty +39 asteessa. Ensimmäisten todella lämpimien päivien jälkeen päätin, että muuta Jessikan uuteen taloon, kun siitä kerran on huone vapaana. Tappajahämähäkkejä kuhiseva ja ilmastoimaton BB-talo on nyt vaihtunut omalla huoneella, ilmastoinnilla ja pesukoneella varustettuun luksuskämppään.
•  Noin puolitoista kuukautta sitten aloin ratsastella näitä täysiverisiä. Tällä hetkellä ratsastan n. 1-2 päivässä ja joinain päivinä en yhtään, mutta tämä on hyvin sopiva määrä tässä vaiheessa, kun muuten työtunteja kerääntyy aina päivää kohden n. 8-10. Voin sanoa, että vähän on erilaista kuin normiponien kanssa, mutta pikku hiljaa se tekniikka kehittyy. Ottaa myös huomattavasti enemmän kunnon päälle, kun ratsastaa jatkuvasti keventäen tai kevyessä istunnassa. Sen lisäksi on tässä kuukauden aikana istuttu sen verran monissa pystyynhyppelyissä ja pukeissa mukana, ettei varmaan pariin vuoteen ole yhteensä oltu! Ja alas ei ole (vielä) tultu kertaakaan. Että jos ei muuta jää ratsastuksen osalta sinne Suomeen vietävää, niin ainakin tasapainon pitäisi kehittyä. On muuten vähän vikkelämpiä liikkeissään nämä täysiveriset, kuin yksikään normipoku Suomessa! Ratalisenssin suoritus oli edessä tässä muutaman viikon sisällä, joten sitten pitäisi siirtyä ihan pääradalle treenaamaan tuon takaradan sijaan.
• Työrintamalla menee mukavasti. Työmäärä ja vastuu ovat lisääntyneet jatkuvan tasaisesti. Päivät ovat välillä pitkiä ja illalla usein väsyttää, joten tässä suurin syy, miksei täältä päin ole mitään järjettömiä romaaneja enää kuulunut. Hevos- ja valmennustietous on kehittynyt hurjasti ja olen nähnyt täällä enemmän asioita käytännössä kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Hevosia on aivan laidasta laitaan: on normisäpäköitä tapauksia, perustäykkäreitä, jotka ovat suht varmoja käsitellä (voiko näistä edes käyttää sanaa varma?!) ja sitten on näitä totaalisia sekopäitä. Ikinä ei tiedä mihin suuntaan räjähtää ja miksi, kiihtyminen tapahtuu nollasta sataan alle sekunnissa, sitten riehutaan, hypitään, pukitellaan ja loikitaan, juostaan päin seinää ja yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta lamaannutaan ja tajutaan, että "Hei mä en kuollutkaan!" Näiden kanssa on parasta vain hengata rauhassa narun päässä, koittaa pysyä mukana ja odottaa että tilanne tasaantuu. Joukkoon mahtuu todella älykkäitä yksilöitä, mutta myös tapauksia, joilla tuntuu olevan vain yksi aivosolu ja sekin käskee juosta eteenpäin tai ylöspäin. ;) Ratsastuksen kannalta näillä on paha tapa kaataa itsensä pelästyessään. Hyppäävät siis liian suoraan pystyyn ja sitten tullaan ryminällä alas. Voisi sanoa, että näitä tapahtuu valitettavasti melkein päivittäin; joko ratsastajan kanssa tai ilman. Kumma kyllä, hevoset selviävät usein vammoitta, mutta ratsastajat ottavat usein vähän osumaa 500-kiloisen kaverin tullessa päälle.
•  Hyvä luottotyökaverini Paula vaihtoi myös naapuriin töihin, samaan paikkaan kuin Riina. Voin sanoa, että on tässä vähän oltu kusi sukassa, kun suksi ei luista läheskään yhtä liukkaasti. Meillä on taas vaihteeksi hieman alimiehitystä töissä, eikä tunkua ole. Monelle tahti on liian kova ja ensimmäisen viikon jälkeen iskee totaaliuupumus. Helpompiakin paikkoja on, joten moni vaihtaa työnantajaa. Itse olen ottanut tämän tietynlaisena haasteena, vaikka välillä onkin päiviä, että pää tuntuu räjähtävän ja olen pakkaamassa laukkuja Suomen lentoa varten. Näiden vastapainoksi on kuitenkin päiviä, jolloin saa paljon kiitosta ja työ on enemmän kuin antoisaa, enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois. Ja näitä on onneksi enemmän. Ja siis Paulan vaihto ei suinkaan johtunut tästä yleisimmästä ilmiöstä, vaan neitokainen kaipaili enemmän ratsastusta ja siinä toivon mukaan pääsee nyt myös kehittymään! :) Tällä hetkellä olen ainut suomalaisten edustaja meidän firmassa.
•  Liisa ja Ville lähtivät jatkamaan matkaansa Pariisin kautta Suomeen. Onneksi ovat palailemassa tänne vielä alkuvuodesta, vaikkakin jatkavat täältä vielä Itärannikolle. Samoin superpersoona Jenni alias Texas on palaamassa koto-Suomeen torstaina viisumin loppuessa. Ei tässä voi kun etukäteen jo pelätä, kuinka hiljaista tänne tulee. Yhteisistä illanistujaisista yleensä huolehtinut Tex on toiminut myös usein meikäläisen perseelle potkijana ja lähes joka aamu ollaan pidetty Suomi-Mafiaa pystyssä ratavarikolla, kun kerta varikkonaapureita ollaan. Hyvällä ei aina katsota, kun jauhetaan kiireisimpiä uutisia suomeksi toisillemme huudellen. ;)
• Tukihenkilömme Mervi vaihtoi pariksi kuukaudeksi maisemaa ja lähti Albaniaan ratsastelemaan hevosia. Kyllä tässä vähän kateus iskee, kun ranta on kuulema kilsan päässä ja osa hevosista kiitolaukataan rannalla. Täältä kun joutuu ajamaan vajaa tunnin rannalle, jos hevosten kanssa meinaa lähteä. Okei, en valita kyllä siitäkään. :D
•  Työnarkomaniudesta en ole päässyt eroon täälläkään. Vapaapäivän suostun pitämään n. kerran kolmessa-neljässä viikossa. Yleensä viikolla pidän kaksi iltapäivävapaata, joten se tasaa vähän. Ihmiset on jo pikku hiljaa alkaneet oppia, että meikäläistä ei kannata edes sen kummemmin houkutella illanistujaisiin, sillä jos käy niin hyvä tuuri, että jaksan ilmaantua hetkeksi paikalle, baariin ei meikäläisestä kuitenkaan ole. Baarissa olen käynyt viimeksi...yli kuukausi sitten ja silloinkin taisin olla jo yhdeltätoista kotona. :D
• Koto-Suomea on tullut nyt myös välillä ikävä. Eniten juuri rakkaita tukikohtiani, Rauman Kaupunginteatteria ja Putkaa, eli juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa on eniten tullut viime vuosina hengattua. Monta kertaa olen iltaisin miettinyt, että päivän kruunaisi vielä mozzarella-tikut ja aurakerma-perunat Vistassa teatteriporukan kanssa, sekä sen jälkeen muutama olut Putkassa karaoken merkeissä. No, onpahan ainakin jotain mitä odottaa kun sinnepäin takaisin tulee. :) Miutta aion ottaa tästä ajasta kaiken irti, kun kerta tänne asti on lähdetty!
•  Elämä on täällä muuten aika mallillaan. Päivärytmi on jo hyvinkin rutiinina, eikä 2:45 herätykset tunnu enää missään. Viimeistään kahdeksalta on illalla jo sängyssä, joten jää siihen hyvin muutama tunti aikaa levätä. Ja päivällä sitten vielä aamu- ja iltatallin välissä päikkärit jos siltä tuntuu. Vähän olen onnistunut töistä stressiä ottamaan, mutta kunhan malttaa jättää työasiat tallille, niin saa tämänkin elämäntyylin pidettynä yhtä rentona kuin se alussa oli. Ruokailutottumukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja liikunnan määrä on moninkertaistunut, joten painoa on tippunut tänne tulon jälkeen 6-7 kiloa. Rusketus alkaa myös olla aika hyvä, joten taidan pitää lupaukseni ja todellakin tulla Suomeen rantakunnossa ja ruskettuneena. ;)  
• Aivotyöskentelyä, eli ajattelua, olen harrastanut viime aikana hurjasti. Alustavia suunnitelmia alkaa olla keväälle / seuraavalle vuodelle, mutta kuten esimerkiksi Paula on täällä varmaan jo todennut, meikäläisen suunnitelmat ja ajatukset muuttuvat yhtä nopeasti kuin näiden ponien mieli, joten siihen ei ole hirveästi luottamista. Joten tarkemmat faktat tulossa myöhemmin, kunhan asioihin tulee varmuutta! Sen verran on alustavasti keritty lyömään lukkoon, että alkuvuodesta olisi tarkoitus suunnata Balille reiluksi viikoksi Paulan kanssa vähän revittelemään. :)

 

Tässä vähän viime aikojen tapahtumia tiivistettynä. Nyt taidan mennä laittamaan pyykit ulos kuivumaan ja painua sitten nukkumaan, että jaksaa taas skarpata yleensä tuon viikon kiireisimmän päivän, eli maanantain. Australia kiittää ja kuittaa!

H