Nyt on vietetty taas pienoista hijaiseloa blogikansan ihmeellisessä maailmassa, joten pahoitteluni siitä. Facebookia seuranneet ovat kylläkin pysyneet hieman kartalla, mitä täällä pallon toisella puolella tapahtuu. Vapaan iltapäivän kunniaksi ajattelin kuitenkin taas raapustella kuulumisia julkiselle sektorille Ascotin hevosihmemaasta ja Suomi-Aussi BB:talosta.
Maanantaina rantautui Paula ja Tanja Suomesta tuliaisinaan Turun sinappia ja ruisleipää. Kumpaakaan en Suomessa sen enempää koskaan syönyt, mutta voin sanoa että on täällä mennyt nyt kuin kuumille kiville. Paula jäi tänne meille asumaan ja Tanja sai Merviltä juuri vapautuneen huoneen vuokralle. Yhden yön meitä oli täällä siis seitsemän ja sänkyjä kuusi, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, että jos vaan reitkeilyhenkeä löytyy ja patjat kelpaa, niin nukkumisjärjestelyt eivät koidu ongelmiksi. Jessika ja Johanna palasivat Kalgoorliesta parin viikon reissun jälkeen, mutta jatkoivat jo eilen matkaa uuteen luksusasuntoonsa. ;) Ihmisiä siis tulee ja menee, mutta sitä paremmalla syyllä tarvittaisiin ne 24/7 valvontakamerat, sillä kyllä on iltaisin välillä jokseenkin hervotonta tämä meininki.
Vaihtuvuutta on liikkeellä myös töissä. Meiltä on nyt irtisanottu työntekijöitä henkilö per viikko -vauhtia ja viime viikolla meinasi jo tulla pienoinen kriisi, kun töitä oli enemmän kuin tekijöitä siihen hätään. Nyt on tilanne kuitenkin taas tasaantunut, kun Paula Suomesta tuli meille ja nelikymppinen aussinainen liittyi muuten suomalaispainotteiseen työporukkaamme.
Itsellä oli tarkoitus aloittaa tänään työt Trevorilla, kun tämä parin viikon tuurauksen Damianilla piti nyt olla ohi, No, mikään ei kuitenkaan koskaan ole liian yksinkertaista, kun meikäläisen asioista on kyse. Aluksi töiden Trevorilla piti alkaa maanantaina, mutta lauantaina selvisi, että ne alkavat vasta torstaina. Maanantaina kuitenkin kuulin, että Trevor haluaa minun aloittavan jo keskiviikkona. Eilen sitten töissä Damian sanoi puhelun päätteeksi, ettei Trevor luultavasti tarvitsekaan meikäläistä. Lupasi palailla vielä asiaan ja niinhän siinä sitten kävi, ettei se Trevor tarvinnutkaan uutta työntekijää. Eli tänään palasin kaikkien yllätykseksi takaisin tuttuun talliin. :)
Ihan ruusuilla tanssimista työnteko ei tällä viikolla ole kuitenkaan ollut. Maanantaina menin heti töiden jälkeen hierojalle, joka väänsi tämän meikäläisen selän vähän parempaan kuntoon. Oli hintavaa, mutta voin sanoa ettei paljon parempaa hierontaa voi olla. Kipeäksihän tuo selkä aluksi tuli, mutta nyt alkaa olla jo todella hyvä. Eilen aamulla sitten taisi olla jonkun verran kuumetta kun töihin lähdin. Sen verran heikotti ja kylmä hiki virtasi radalla kun kiristelin ponien satulavöitä. Damian sanoi heti, että kyllä vapaata saadaan järjestettyä, ettei tarvitse kipeänä täällä väkisin riutua. Pidin nyt sitten eilisen ja tämän päivän vapaata lepäillen ja kävin tekemässä vain aamutallit. Ei anna luonne periksi koko päivää sängyssä maata. ;)
Tuli myös valloitettua paikallista yöelämää tuossa viime viikolla. Torstaina lähdettiin Marian ja Sailan kanssa viettämään Ginan läksiäisiä. Ainut mitä asiasta tiesin oli, että jonnekin baariin ollaan menossa. No baari-sana oli ehkä vähän väärä tuolle Ascotin pubille, jossa juuri sinä päivänä sattui olemaan kolmen tytön strippi/tanssi-show. Hauskaa tässä oli se, että ikinä ennen en ole tuntenut olevani ylilaittautunut farkut ja huppari päällä, hiukset suoristettuna ja normaali meikki naamassa, mutta huomioliiveissä heiluvien, juuri töistä päässeiden roskis- ja rekkakuskien keskellä tuli jotenkin hölmö olo. Meidän rakas kotoisa Putka on siis yökerho tuohon verrattuna, eli siitä voi vähän päätellä minkä tasoisessa paikassa oikein oltiin. ;)
Lauantaina jatkettiin yöelämän valloitusta melkein koko Finnish Mafian voimin. Kuuden maissa mentiin Merville ja Donille grillailemaan Donin synttäreiden kunniaksi. Hyvää ruokaa, punaviiniä ja aivan loistavaa seuraa Australian -jo hivenen lämpimämmässä- illassa nuotion ympärillä. Voiko hienompaa olla? Puoli yhdentoista maissa otettiin taksi kohti Perthin keskustaa ja suunnattiin suomalaisvoimin Rocketroomiin kuuntelemaan paikallista livebandiä. Nestepitoisestihan se ilta meni ja kotiin päästiin ennen kolmea. Tein kuitenkin tutkimusta, että alkoholin hinta täällä baareissa on samaa luokkaa kuin Suomessa ja jossain paikoissa jopa kalliimpaa, joten taidan jättää tuon juhlimisen jatkossakin vähän vähemmälle.
Tänään iski ensimmäinen ahdistus, että mitä hittoa sitä Suomessa sitten joskus oikein tulee tekemään kun sinne palaa. Hevoshommat alkaa nyt tuntua enemmän kuin omalta jutulta tuon ammatinvalinnan suhteen, mutta kun yhdistetään samaan lauseeseen Suomi ja hevosalan työt, vastaus ei voi olla hirveän kukoistava. Tänään kun pyöriteltiin parivuotiaita hevosia pyöröaitauksessa Damianin ja Daven kanssa ja viereisellä takaradalla treenattiin hevosia, sitä tajusi ettei Suomessa voi tehdä mitään tällaista. Tästä palkasta puhumattakaan. Itse kun tykkään niin tajuttomasti puuhata noiden nuorien / projektien kanssa ja nyt kun siitä on mahdollista saada vielä ihan kunnon palkkaa, kun ennen sitä on tehnyt lähes "hyväntekeväisyytenä". Oli tänään puhetta pomon kanssa, että voisin jatkossakin puuhailla vielä enemmän tallin nuorten parissa kun tulin kuulema sen verran hyvin toimeen noiden kierroksilla käyvien vauvojen kanssa. Voin sanoa ettei paljoa paremmilla fiiliksillä voinut aamu mennä, vaikka samalla takaraivossa jyskytti tuo ajatus Suomeen paluusta.
No, kuten jo aikaisemminkin totesin, aion nauttia tästä vuodesta täysillä ja hamstrata kaikki mahdolliset opit mitä täältä vaan voi hevosista saada. Joten en jää nyt rypemään ennenaikaisessa ahdistuksessa miettien ahtaita soluasuntoja, opiskelua, makaroonia, huonopalkkaisia töitä, kylmyyttä ja elämää Suomessa ilman näitä herkkiä ja uskomattoman hienoja karvaformuloita, joita näkee vain vilaukselta jos tähän mittakaavaan verrataan. Täällä kun saa välillä aamukahvinsakin juoda katsellen etupihalla syövää täysiveristä ja höpötellä pihoilta aitojen yli kurkkiville hevosille. Voiko parempaa edes kuvitella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti