Kerroinko jo, että täällä tuuli kuulostaa ihan erilaiselta kuin Suomessa? Illalla kun istuu ulkona pimeässä ja tuijottaa taivaalla loistavia tähtiä, noiden palmujen sukulaisten kovat lehdet kumisevat. Ääni on huomattavasti "puumaisempi", kun taas Suomessa ääni muistuttaa enemmän havinaa. Hassua kuinka pieniin asioihin sitä ihminen kiinnittää huomiota kun on vieraassa paikassa.
Odotin totaalista kulttuurishokkia. 15 000 kilometriä Suomesta on pitkä matka ja tuohon väliin mahtuu jos jonkinlaista maata, mutta fiilis on kuin olisi kotiin tullut. Se on varmaan tämä ihmisten ystävällisyys, mikä eniten vaikuttaa. Voisin kuvitella, että kun täältä joku muuttaisi Suomeen, ero olisi huomattavasti suurempi. Harvoin kukaan Suomessa alkaa aamulla bussipysäkillä jutella saatika suuren kaupan kassa kysellä kuulumisia. Sitä tuntee itsensä heti jotenkin tervetulleemmaksi kun ihmiset juttelevat tuntemattomillekin hyvin tuttavallisesti.
Sen lisäksi että töissä on mennyt paremmin kuin hyvin, on kiva palata myös päivän jälkeen kotiin. Tämä kommuuniasuminen ei ole ollenkaan hassumpaa. BB-talon tiimi on loistava ja kaikki tulevat keskenään toimeen. Myös suomalainen vittuilu on löytänyt tiensä Australian rannikolle, joten läpänheitto on näiden seinien sisällä tismalleen samaa kuin siellä koto-Suomessa. ;) Eli kiitos näistä päivistä Marille, Tonille, Villelle, Fannille, Sailalle ja erityisesti Merville tämän homman organisoinnista! Muita meikäläisiä en ole vielä nähnyt, mutta eiköhän tässä seuraavien viikkojan aikana tule loputkin tutuiksi. :)
H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti