Se olis sitten toinen päivä pulkassa ja taas paljon uutta ja ihmeellistä tapahtunut pienelle ihmiselle. Lupaan etten jatkossa ihan päivittäin väännä mitään romaaneja, mutta sen verran on taas asiaa, että pakko purkaa internetin ihmeelliseen maailmaan. ;) Annikan pyynnöstä kirjoittelen hevosten rutiineista, ruokinnasta yms. vaikka huomenna kunhan kerkeän!
Aamu oli suht samanlainen kuin eilen: hevosille ruoat, radalle, boksien siivousta, lisää ruokaa ja kotiin. Sateista aamua piristi kummasti kun sai kävellä muutaman kerran hevosen kanssa radalle ja takaisin autossa istumisen sijaan. Fiksusti nuo taas käyttäytyivät, vaikka oli pimeää, paljon liikennettä niin ihmisten, hevosten kuin autojenkin osalta. Sitä helposti unohtaa, että nämä on oikeasti iältään keskimäärin 2-4 -vuotiaita. Ei mulle tulis mieleen montaa hevosta, jotka kävelevät tuonikäisinä mukisematta traileriin tai tallustaisivat pimeällä, vilkkaasti liikennöidyn tien reunassa yksin ja kaksin, rauhassa.
Varsinkin tuo traileri-homma on täällä niin simppeliä. Senkun tuuppaat ponit autoon, ajat radalle ja hetken päästä takaisin. Ja kaikki kävelevät nätisti sisälle ja odottavat purkua yleensä sen enempää meluamatta. Meillä siis autossa hevosia aina kolme kerrallaan tai vähemmän. Tässä se taas todistetaan, että kun asioita tehdään tarpeeksi paljon, mikä tahansa hevonen tottuu mihin tahansa. Voin myös sanoa, että mulla ei ole hajuakaan, mitkä tämänkin tallin hevosista ovat oreja, mitkä ruunia ja mitkä tammoja, sillä käsiteltävyydeltään kaikki ovat suht samanlaisia, eikä mitenkään negatiivisessa mielessä. Ja niin sen pitäisikin olla!
Ja infoksi vielä kaikille, että en tietenkään halua yleistää koko tämän alueen täysverilinjaa. Ihan varmasti täältäkin löytyy todella hankalia hevosia ja meikäläisen jutut pohjautuu nyt n. 20 hevosen omakohtaiseen käsittelyyn, sekä radan elämän vierestäseuraamiseen parin päivän ajalta. Joten tänne tulijat, älkää nyt mihinkään leppoisiin hevoslomapäiviin asennoituko. Töitä täällä saa tehdä ja riippuu tietenkin jokaisen hevospohjasta, millaisilta nämä tuntuvat. :)
Radasta puheen ollen, kyllä hymy nousi korviin kun aamulla jonkun muun tallin miesgroomi oli pesemässä hevosta radan pesupaikalla kun menin meidän tamman kanssa odottamaan jonkun paikan vapautumista. Yhdestä pesuboksista kaikui niin hienot lauluserenaadit, ettei tosikaan! Pestävää hevosta se ei kylläkään näyttänyt helpottavan, siellä se kökötti korvat luimussa boksin nurkassa kun serenaadi kaikui tiiliseinille. ;)
Päivällä käytiin Fannin kanssa seikkailemassa Perthin keskustassa. Mukaan tarttui nettitikku, pankkitili, kameran akkulaturi ja hyvää mieltä. Huomiselle jäi vielä puhelinliittymä ja Medicare-kortti ja sitten alkaa olla suurin osa alkutarpeista hankittuna.
Tämän jälkeen sain taas ihastella näiden hevosten fiksuutta tallilla. Siivoilin karsinoita, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihan jäätävää kolinaa ja meteliä. Parin karsinan päässä riekkui yksi otus kuin viimeistä päivää. Hyppi pystyyn ja spurttaili ympäri boksia minkä kerkesi. Mietin jo, että voi hitto, voiko tuota mennä edes siivoamaan vai tuleeko se päälle kun meno näytti lähinnä kaistapäiseltä ja silmät olivat lautasen kokoiset. No, siivosin vielä pari boksia ennen tuota ja riekkuminen jatkui. Kurkkasin seinän yli karsinaan ja höpötin hetken orille taas niitä näitä ja rapsutin muutaman kerran korvan takaa. Ja kun astui karsinaan, siihen reunalle se jäi möllöttämään kuin lammas siksi aikaa kun siivosin karsinan. Ei puhettakaan, että olisi riehunut sinä aikana kun ihminen oli sisällä vaan seuraili meikäläisen kikkareiden siivilöintiä ja haisteli työvälineitä. En vaan ymmärrä, miten nämä voivat kiihtyä nollasta sataan alle sekunnista ja päinvastoin! :D
Ja voi jestas! Mulla ei normaalisti ole tapana arvostella kenenkään työtahtia tai työtapoja, mutta... Damianilla on töissä nyt yksi aussi-tyttö, joka aloitti samana päivänä kuin meikäläinen. Asenteesta ymmärsin jo eilen, ettei kyseessä ole ehkä mikään hänen dream-jobinsa, mutta tänään se myös näkyi kun oltiin tekemässä tuota iltatallia. 21:stä karsinasta tuo sai siivottua n. kolme siinä ajassa kun minä siivosin muut. Okei, hänen puollustuksekseen hän kävi pitämässä kengittäjälle hevosta, mutta silti... Samoin lattian harjaus näytti olevan maailman tuskallisin ja raskain tehtävä, eikä sitäkään voinut täysin huolellisesti tehdä vaan hiekkaa ja roskia oli siellä ja täällä. Minä sitten tein senkin loppuun.
Itsellä vaan on aina ollut vähän se asenne, että kun hommat tehdään, ne tehdään myös kunnolla, eikä sinne päin. Ja jos kotiin pääseminen on siitä kiinni, kuinka nopeasti ja huolellisesti hommat tehdään, en näe silloin mitään järkeä, miksi haahuilla ympäriinsä ja tehdä vähän sitä sun tätä sitten kun jaksaa.
Käytiin myös kävelyttämässä hevosia tiellä ja Steven sanoi minulle, että seuraa vaan tuota tyttöä, hän tietää mistä kierretään. No, hetken päästä selvisi, ettei tytöllä ollut hajuakaan minne ollaan menossa ja kahden -rauhallisen- hevosen taluttaminen aiheutti vähän väliä hänelle jotain ongelmaa. Kaiken kukkuraksi tyttö seikkaili hevosten kanssa keskellä tietä ja autoilijoiden ilmeet olivat sitä luokkaa, että voi apua... Minä sitten huutelin aina välillä takaa, että mitä jos kuljettais tätä reunaa kun tämä on ihan hevosille tarkoitettu kulkuväylä ja kopla siirtyi taas hetkeksi reunaan, kunnes tuli uusi risteys tms. josta he taas ajautuivat keskelle tietä. Ikää oli kuulema 24 v. ja äidillä hevosia, joten ei ensimmäistä kertaa näiden eläinten kanssa tekemisissä. HUOH...
Tämän jälkeen en ihmettele enää ollenkaan, miksi suomalaiset kelpaavat täällä hyvin työnantajille, jos taso on tuota luokkaa. ;) Ei vaan, suurin osa on ihan varmaan kunnollisia ja hyviä työntekijöitä ja mahtuu näitä haaveilijoita varmaan Suomeenkin, mutta pisti vaan kummasti hymyilyttämään. :)
Mutta joo, ehkä tämä puheripuli riittää tälle päivälle. Nyt suihkuun ja nukkumaan, että jaksaa aamulla taas kömpiä ylös 02:50. Öitä! ;)
P.S. Koitan huomenna saada taas muutaman kuvan blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti