Hajanaisista leikkauksista hevosten arkeen heränneiden kysymysten pohjalta päätin tehdä nyt hieman laajemman vastauksen kaikille kyselijöille. Koitan tähän siis saada kerättyä nyt hieman faktoja hevosten elämästä, valmennuksesta, kilpailuista yms.
Tiivistettynä siis laukkahevosen elinkaari vastaa paljolti ravurin elinkaarta Suomessa. Kaikenkaikkiaan nuorten, treeniin menevien hevosten määrä on hurja ja näistä oikeasti vain todella pienestä osasta tulee niitä huippuja, niin kuin se taitaa olla vähän lajissa kuin lajissakin. Täällä vaan on se ero, että rahasummat joita hevosiin laitetaan jo heti vuosikkaina, ovat ihan uskomattoman suuria, valmennusmaksuista yms. puhumattakaan.
Hevoset siis vieroitetaan 4-8 kk ikäisinä ja laitetaan laitumille kasvamaan laumoissa. Yleensä vuotiaina ponit huutokaupataan, jonka jälkeen suurin osa jatkaa vielä kasvamista laitumilla. N. puolitoistavuotiaina aletaan hevosia totuttaa satulaan, mutta jos kyseessä on hirveän pieni tai keskenkasvuinen otus, voidaan totutus tehdä myös vasta parivuotiaina. Tässä vaiheessa hevoset siirtyvät ratsuttajille talleihin ja niitä aletaan treenata pyöröaitauksissa totuttaen ensin varusteisiin ja sitten ratsastajaan. Kun peruskoulutus on tehty, lähdetään hakemaan peruskuntoa takaradalla ravi- ja laukkatyöskentelyssä. Tässä välissä tyyli riippuu ihan valmentajasta/omistajasta, meneekö hevonen aina välillä lepäilemään laitumelle yms. ja miten hevosta kaikenkaikkiaan aletaan treenata.
Ratatreenissä olevia hevosia ratsastetaan n. 6 krt viikossa, useimmiten ihan hikeen asti. Päivän treeni voidaan korvata myös uittamisella, sillä radan vieressä on hevosille tarkoitettu uima-allas. Meillä myös jotkut hevosista on saatettu ensin ratsastaa aamulla radalla ja käydä sitten vielä päivällä uittamassa. Yleensä siis tallissa kaikki hevoset on jotenkin treenattavia tai koulutettavia, sillä pelkkä valmentajalla seisottaminen on sen verran kallista, ettei siellä kannata pitää esim. toipilaita lainkaan. Nämä viedään siis usein laitumelle lepäämään. Meiltäkin lähti tänään yksi virus-tapaus ja takajalkojen nivellukoista kärsivä tamma pellolle, sillä viikkohinnat pyörivät sadoissa dollareissa.
Meillä siis treenattavat ovat iältään 2-6 -vuotiaita. Mukaan mahtuu muutama kilpaileva otus, jotka iältään 4-6 -vuotiaita, loput taitaa sitten olla ihan näitä perustreenattavia. Muistaakseni n. kymmenvuotiaiksi asti juoksevat ne, jotka oikeasti pärjäävät. Jos ei nuorena ala tulosta tulla, ei näitä kai hirveän kauaa yritetä väkisin juoksuttaa. Vähän sama kuin ravureilla: jos ei juokse, niin ei juokse. Eipä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka treenaisi tai erikoisrehuja syöttelisi. Nämä, joista ei laukkureita tule, menevät sitten joko harrasteratsuiksi tai monttuun. Monttuun siis pääosin ne, joilla havaittu jotain vikaa jossain, eli rikkinäisiä ei kauheasti aleta kierrättää. Tilanne siis sama kuin Suomessa, eli nuo exät luokitellaan paljolti "ongelmajätteeksi", vaikka näillä kuitenkin se hyvä puoli että soveltuvat rakenteeltaan huomattavasti paremmin ratsuiksi ja on niiltä osin huomattavasti helpompi kouluttaa. Eli usein omistajan päätettäväksi jää, kuinka pitkälle treenataan ja iästä & terveydentilasta riippuen mietitään, myydäänkö ratsuksi vai laitetaanko suoraan monttuun.
Nämä hevoset, jotka pärjäävät saavat usein ihan arvokkaan vanhuuden. Tammat ja orithan soveltuvat vielä juoksujensa jälkeen siitokseen, joten osa jatkaa uraansa siitoshevosena. Täällä kun vuotiaista voidaan maksaa jo pelkästään sukujen perusteella huutokaupassa satoja tuhansia dollareita.
Useimmat vaivat terveydentiloissa taitavat olla jalkavaivat, kuten ravureilla. Omakohtaisia kokemuksia minulla kuitenkin näistä vielä varsin vähän, sillä tässä kuukauden aikana tuo meidän nivellukkoinen taitaa olla toinen jalkavaivainen, johon olen törmännyt. Yksi jänneongelmainen oli tallissa myös, kunnes sekin siirrettiin laitumelle. Tässä parin neliökilometrin säteellä on kutienkin jo sen verran monta klinikkaa, että ongelmat saadaan selvitettyä nopeasti ja hoidot aloitettua välittömästi. Meillä tuossa reilun parinkymmenen hevosen tallilla käy eläinlääkäri n. pari kertaa viikossa, kengittäjään tuntuu törmäävän melkein päivittäin ja näiden lisäksi sitten hiipparoi hevoshammaslääkäriä, hierojaa yms. Kyse on kuitenkin kilpahevosista, joten niin kauan kun hevoset ovat treenissä, terveydentiloista pyritään huolehtimaan ensiluokkaisesti, jotta mahdollisuuksia olisi tulevaisuuden kilpahevosina. Voi siis sanoa, että rahaa näissä on ainakin kiinni.
Itse kuitenkin yllätyin siitä, että monella hevosella on jo nuorena todella hyväasentoiset jalat, eikä täällä käytetä esimerkiksi treeneissä suojia juuri ollenkaan. Tästä voitaisiin siis vetää johtopäätöstä siihen suuntaan, että kun jalostuksessa käytetään pärjänneitä hevosia, ovat usein näiden jalat terveet ja käyttöönsoveltuvat, joten luultavasti myös periyttävät tätä. Meillä ei hevosten jalkoja edes kylmätä treenin jälkeen tms. ja silti lähes aina ovat hevosten jalat täysin kuivat. Jos siis turvotusta tai aristusta ilmenee, on kyse luultavasti jostain vakavammasta kuin perusrasituksesta aiheutuneista oireista. Hevoset seisovat suurimman osan ajasta hiekkapohjaisissa karsinoissa ja treeni tapahtuu melkein pelkästään hiekalla. Suomen mittakaavassa siis pohjat ovat raskaita. Suurin osa kävelytyksistä suoritetaan asfaltilla, joten vastapainoksi pohja on todella kova. En sitten tiedä, onko se juuri tämä kontrasti näiden eri pohjien välillä vai mikä, ettei nämä tuosta pehmeästä pohjasta tunnu rikki menevän. ;)
Sitten ruokinnat. Hevoset siis syövät pääsääntöisesti väkirehuja. Meillä väkirehuja menee olki- ja heinäsilpun seassa n. 30-40 litraa päivässä. Tähän mahtuu siis mm. pellettiä, kauraa, eri myslisekoituksia yms. Jokaisella hevosella on oma ruokintasuunnitelmansa. Tämän lisäksi hevoset saavat siivun olkea per päivä. Jossain tallilla oli joku kuulema törmännyt myös ihan heinä heinä paaleihin, mutta se tuntuu olevan täällä harvinaista herkkua. Hevoset ruokintaan pari kertaa päivässä + osaa käydään vielä erikseen syöttelemässä vihreällä.
Sitten voisin pikaisesti vielä tiivistää tämän meidän päivärytmin. Eli meillä alkaa aamutalli 3:30 ruokinnalla. Ennen neljää aletaan viedä hevosia radalle niin trailerilla kuin taluttaen. Hevosille varusteet päälle, ratsastaja selkään, radalle, pesulle ja takaisin talliin. Yleensä kaikki hevoset on treenattu meillä viimeistään seitsemään mennessä. Jos vaan työntekijätilanne antaa periksi, tällä välin joku on jäänyt siivoamaan jaardeja ja muille jää enää hommaksi jakaa heinät, tarkistaa vedet, huoltaa varusteet ja lakaista käytävä. Näinä päivinä aamutallista pääsee kotiin kahdeksan maissa. Jos siivous aloitetaan vasta, kun kaikki hevoset on treenattu, venyy kotiinpääsy tunnilla, maksimissaan parilla.
Tässä välissä yleensä nuoria koulutetaan pyöröaitauksessa, osaa ratsastetaan takaradalla, hevosia kengitetään, käytetään klinikoilla, huolletaan muuten yms. Muut hevoset lepäilevät kahteen asti, kunnes jaardit siivotaan taas uusiksi. Jaardien siivouksen jälkeen osaa käydään taluttelemassa ja syöttelemässä, osaa taas uittamassa yms. Tämän jälkeen jaetaan seuraavat väkirehut ja tyhjennetään mahdolliset vanhat, syömättömät ruoat kupeista. Olkia eivät saa enää päivällä. Sitten heitetään yötä varten olevat loimet päälle, käydään vielä jaardit läpi ja päivän työt on pulkassa.
Tässä nyt siis pähkinänkuoressa elämä täällä meillä. Koitan lähipäivinä kirjoitella joistain asioista vähän syvällisemmin, kuten juuri noista terveydentiloihin liittyvistä asioista, hevosista ja niiden käyttäytymisestä yms. Nyt alkaa uni painaa silmää, joten pakko mennä nukkumaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti